© 2017 HOHTO-hanke 

  • Grey Facebook Icon
  • Grey Instagram Icon
Please reload

Viimeisimmät postaukset

Meneekö tunteisiin?

November 15, 2017

Niin kuin monissa muissakin organisaatioissa, myös työllisyyspalveluissa työskenteleviltä odotetaan tulosajattelua. Edellytetään, että asiakkaat etenevät palveluissa tai päätyvät oikean palvelun piiriin nopeasti ja tehokkaasti. Varsinkin kuntaorganisaatiot ovat kärsimättömiä eivätkä tue pitkäjänteistä ohjaustyötä. Asiakasprosessit ovat kuitenkin usein hyvin pitkiä, jopa vuosia kestäviä.

 

Työtekijä on usein tässä puun ja kuoren välissä. Asiakkaiden asioita olisi edistettävä, mutta on haastavaa esimerkiksi auttaa ihmistä, joka ei pidä sopimuksista kiinni tai ei muuta tapojaan. Tämä sitouttamattomuuden mysteeri aiheuttaa kuormitusta molemmissa osapuolissa. Asiaa tuntematon voi ihmetellä, mitä jatkuvilla tuloksettomilla toimenpiteillä saavutetaan? Joskus ohjaajakin kokee turhautumista, eipä liene suuttumuksenkaan tunteet kaukana. Tässä kohtaa joutuu ammattitaito puntariin.

 

Näihin asioihin sai uusia näkökulmia Tunteet työvälineenä –koulutuksesta, joka pidettiin Nuorisokeskus Piispalassa 8.11.2017. Kouluttajana toimi Jukka Oksanen A-klinikkasäätiöstä ja koulutuksen järjesti TAIKO-hanke. Aamupäivän aikana kävimme läpi omia tunteitamme työntekijöinä ja siten käsittelimme myös työssä jaksamista. Iltapäivällä näkökulma siirtyi asiakkaaseen ja hänen tunteidensa ymmärtämiseen. Painavaa asiaa riitti koko päiväksi.

 

 

Tunteet vai arvot edellä?

 

Asian käsittely alkoi tunteiden kehästä. Havainto, tapahtuma, muisto yms synnyttää meissä tunteita, joista seuraa tulkinnan kautta toimintaa. Tunteet antavat asioille merkityksiä ja toimintavalmiutemme mukautuu tunteiden avulla. Joskus tulkinta kiilaa tunteiden edelle, jolloin saatamme tehdä aivan vääriä tulkintoja tapahtumista ja havainnoista. Mustasukkaisuus ja paniikkihäiriö ovat tästä hyviä esimerkkejä.

 

 

 

 

Jokaisen osallistujan tuli kertoa viimeisimpänä pinnalla ollut tunne työhön liittyen. Tunteen sai valita valmiista listasta. Itse valitsin kohdan "kuka ja mikä lannistaa". Parin viimeisen viikon aikana olen muutaman kerran ollut tilanteessa, jossa yhteistyökumppani on käyttäytynyt epäammattimaisesti. Tapaamisen jälkeen on ollut todella kurja olo, jonka olen myöhemmin tunnistanut nöyryytyksen aiheuttamaksi olotilaksi. Meni siis tunteisiin. Olenkin pysähtynyt miettimään, miten meillä kuntalaisten palveluja kehittävinä ammattilaisina on tämmöiseen käytökseen varaa? Toimijoita ei kuitenkin suhteellisen vähän ja yhteistyön tekeminen olisi kaikinpuolin perusteltua. Miksi tehdä sitten itsestään hankala tai jopa ei-toivottu yhteistyökumppani?

 

Itselläni heräsi kysymys: teemmekö tunteilla vai arvoilla töitä? Onhan tärkeää, että työ on merkityksellistä. Kun ohjaussuhde asiakkaan kanssa solmitaan, saamme tunteen asiakkaan asioiden etenemisestä. Tästä se lähtee: olemme tärkeitä, osa prosessia. Oksanen kutsui tätä arvoenergiaksi. Niin kauan, kun saamme työstä arvoenergiaa, voimme hyvin. Kun arvoenergia loppuu, uupumus alkaa.

 

 

Saatko unta iltaisin? Onko maanantaina mukavaa tulla töihin?

 

 

Jukka Oksasen mielestä työntekijän tärkein tavoite on pysyä voimaantuneena, toisena tulee vasta asiakkaan asioiden edistäminen. Niinpä työyhteisön on pidettävä huolta jäsentensä hyvinvoinnista. Yhteenkuuluvuuden tunne on ihmisen perustarpeita. Työllisyydenhoidossa työskentelee yhä enemmän eri alojen ammattilaisia, joka tuo työhön erilaisia näkökulmia ja työskentelytapoja. Hyvä työyhteisö auttaa jokaista tuomaan omat vahvuutensa kaikkien käytettäväksi. Jokaisen osaaminen tunnustetaan ja sitä arvostetaan.

 

Mielestäni työllisyydenhoidon työntekijät hyötyisivät työnohjauksesta, mutta läheskään kaikille sitä ei ole kuitenkaan tarjolla. Yhdessä tekeminen ja yhteiset päämäärät luovat turvallisuutta ja lopputuloksena on lisääntynyt työhyvinvointi ja luottamus siihen, että työllä on merkitystä, vaikka välillä olisikin vaikeaa. Ehkä useampi kunta yhdessä voisi hankkia työllisyysyksiköidensä työntekijöille työnohjausta. Samoja asioita kuitenkin jokaisessa yksikössä pohditaan. 

 

 

Lämmin käsi on parempi kuin kylmä

 

 

Mitä arvoenergiaa sitten asiakkaat meiltä saavat? Usein kuulee todettavan, etteipä meillä ole asiakkaalle tarjota muuta kuin ”lämmintä kättä”. Kaikki keinot on käytetty, mutta edistystä ei ole tapahtunut. On tärkeää muistaa, että näissäkin tapauksissa, me tarjoamme heille osallisuutta, kansalaisuutta.

 

- Se on arvo sinänsä, huomautti Jukka Oksanen.  Haastavimmat asiakkaat saavat samaa välittämistä ja arvostusta kuin muutkin asiakkaat. Kaikki saavat jotain – myös ne, jotka eivät pysty edistymään tai motivoitumaan muutoksiin.

 

Jukka Oksasen mukaan monet asiakkaat kantavat selitystaakkaa. Heiltä kysytään toistuvasti miksi ovat ajautuneet työelämän reuna-alueille. Useat saattavat olla emotionaalisesti haavoittuvia, jolloin vääränlaiset tulkinnat tuottavat epäonnistuneita kokemuksia ja heikentäviä itsehavaintoja. Itsetunto rakentuu ympäristöstä saatujen merkkien varaan. Tällöin työntekijän tunnetaidot ovat ratkaisevassa asemassa. Ymmärrys on tällöin asiakaskohtaamisen tavoite ja tulos.

 

- Ihminen tulee paikkoihin, joissa ymmärretään ja missä hän ymmärtää itseään, totesi Jukka Oksanen.

 

Hyvillä tunnetaidoilla ohjaaja suojaa itseään. Ymmärryksellä hallitaan omaa mieltä: jos ymmärrän asiakasta, en myöskään tuomitse häntä. Se tekee yhteistyöstä helpompaa. Oksanen kuitenkin huomautti, että kaikkea ei voi, eikä tarvitse hyväksyä, mutta toisen henkilön lähtökohtia voi aina ymmärtää.

 

 

Tärkeät neljä minuuttia

 

 

Jokainen asiakaskohtaaminen tulisi aloittaa emotionaalisella kannattelulla. Tähän riittää tapaamisen neljä ensimmäistä minuutta, Oksanen korosti. Tämä tapahtuu siirtymällä pois koneen äärestä, silmiin katsomalla, asiakasta aktiivisesti kuuntelemalla ja mukavia jutustelemalla. 

 

-Jokainen haluaa tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi.  

 

Huomiota tulee kiinnittää siihen, että aina on tarjottava asiakkaalle vaihtoehtoja, joissa onnistuminen on todennäköistä. Asiakas saama tunne omasta kyvykkyydestä on tehtävä näkyväksi ja lisätä asiakkaan ymmärrystä siitä, että omalla toiminnalla on vaikutusta elämänlaatuun.

 

Omassa työssä olen huomannut, että asiakkaalla voi olla vääristynyt käsitys omasta osuudestaan elämänsä ohjaajana. Elämä on vienyt  ja tuonut. Onnistuneen ohjauksen avulla lisätään asiakkaan ymmärrystä itsestään ja toiminnastaan. Elämäntapahtumat nähdään laajempina kokonaisuuksina, joihin liittyy myös valintoja. Tapahtumat eivät ole siis kaoottisia tai sattumanvaraisia. Näin asiakas saa uskoa siihen, että asioita ja tapahtumia voi säädellä ja itse voi vaikuttaa niihin muiden avulla.

 

Asioilla on tapana järjestyä ja kaikkeen löytyy ratkaisu. Eikä ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. 

 

 

 

 Jukka Oksanen ja TAIKO-hankkeen Pirkko Pinola sekä Susanna Kuhno

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Seuraa meitä
Please reload

Etsi postauksia
  • Facebook Basic Square