© 2017 HOHTO-hanke 

  • Grey Facebook Icon
  • Grey Instagram Icon
Please reload

Viimeisimmät postaukset

"kiitos kun autat"

May 3, 2017

 

 

Onko utopistista haaveilla siitä, että jokaisella kuntalaisella olisi mahdollisuus saada ohjausta tulevaisuutensa suunnitteluun? Ei olisi merkitystä sillä, onko hän työssä, työttömyysuhan alainen, työtön tai työelämän ulkopuolella. Tai kuinka kauan työttömyys on kestänyt. Tai minkä ikäinen hän on. Olisi ohjauspalvelu, jossa ihmisen taustoilla ja elämäntilanteella ei olisi merkitystä.

 

 Uutta virtaa -hankkeen ura- ja opinto-ohjauksessa olleiden asiakkaiden iät vaihtelevat 16 ja 59 vuoden välillä. Monet heistä kokevat olevansa väliinputoajia, kuka milläkin perusteella. Opintojen ulkopuolella olevat nuoret eivät kuulu oppilaitosten opinto-ohjauksen piiriin eivätkä Ohjaamo-palvelut ulotu (vielä) pienille paikkakunnille. Yli 29-vuotiaat eivät puolestaan kuulu enää nuorten palveluiden piiriin. Työssä olevat eivät saa työttömille tarkoitettuja palveluja, ja vasta työttömäksi jääneitä ei kutsuta kunnan työllisyyspalveluihin tekemään urasuunnitelmia. Moni heistä kuitenkin kaipaa apua työllistymiseen tai opiskeluun liittyvissä asioissa. Kun tarvitaan joustavaa, pitkäkestoista ja intensiivistä ohjausta sekä tiivistä yhteydenpitoa, TE-palvelut eivät ole heille ensisijainen vaihtoehto.

 

 Mihin tai keihin kuntien rajalliset resurssit kohdennetaan? Onko korjaava työ tärkeämpää kuin ennaltaehkäisevä? Jos ohjausresurssit täytyy kohdentaa, millä perusteella osa ihmisistä rajataan palvelun ulkopuolelle?

 

”Aivan huippu juttu oli ainakin minulle… ehkä vielä junnaisin kotona ja miettisin mitä tekisin isona.”

 

Ovatko työssäkäyvien asiat niin hyvin, että heidän ohjaukseen on turha uhrata aikaa? Ehkä liian helposti sorrutaan ajattelemaan, että asiat ovat riittävän hyvin, kun palkka tupsahtaa tilille kuukausittain. Yllättävän moni työssäkäyvä ihminen kuitenkin kokee olevansa väärässä paikassa. Tehdään päivästä toiseen työtä, josta ei saa mitään, jolle ei itse pysty antamaan mitään, ja joka pahimmillaan tuntuu kärsimykseltä. Joskus on todellakin kyse siitä, että ihminen väsyy omaan päivittäiseen työhönsä, ei työelämään. Työuupumus ei ole pikkujuttu. Siitä voi olla lyhyt matka suurempiin mielenterveyden ongelmiin ja pitkä matka takaisin työelämään.

 

Eräs määräaikaisessa työsuhteessa oleva henkilö hakeutui asiakkaaksemme talvella 2016. Ottaessaan yhteyttä hankkeeseen hän oli sairauslomalla ja kaipasi apua alanvaihtamiseen liittyviin asioihin, erityisesti opintoihin hakeutumiseen. Noin puoli vuotta kestäneen asiakkuuden aikana pohdimme aikuisopiskeluun liittyviä asioita, teimme hakemuksen koulutukseen, valmistauduimme haastatteluun ja perehdyimme sekä ammattiliiton että TE-palveluiden sähköiseen asiointiin. Asiakas valittiin koulutukseen, sairausloma jäi lyhyeksi, ja työttömyyttä ehti kertyä vain reilun kuukauden verran ennen opintojen alkamista. Tällaisia tarinoita toivoisi olevan enemmänkin.

 

”Kukaan ei oo aikasemmin näitä asioita mun kanssa miettiny”

 

 Iso osa asiakkaistani on parikymppisiä nuoria, joilla ammatilliset opinnot ovat jääneet kesken eivätkä he tiedä, mistä lähteä liikkeelle tai kuinka päästä eteenpäin. Osa haluaisi jatkaa kesken jääneitä opintoja, osa haluaisi aloittaa opinnot toisella alalla. Heillä on tarve miettiä jonkun kanssa opintojen sisältöjä, alan tulevaisuuden näkymiä, omia opiskeluvalmiuksiaan, kaikkea mahdollista opiskeluun ja sen jälkeiseen (työ)elämään liittyvää. Oppilaitosten opinto-ohjaukseen he eivät pääse eivätkä he koe saavansa apua TE-palveluista tai kuntien työllisyyspalveluista.

 

Monet asiakkaani kokevat TE-palveluiden ammatinvalinnanohjauksen etäiseksi. Ajat menevät pitkälle vaikka ohjauksen tarve olisi heti, ja käyntikertoja ei välttämättä saa riittävästi. Puhelinohjauksen sijaan kaivataan kasvokkaista kohtaamista, mutta monelle syrjäseudun asukkaalle jo pelkkä välimatka ja huonot kulkuyhteydet ovat esteenä tälle. Tarvitaan siis lisäksi jalkautuvaa ohjauspalvelua. Osa asiakkaistani on käynyt TE-palveluiden ammatinvalinnanohjauksessa, mutta eivät koe hyötyneensä siitä. Yksi iso ongelma on heidän mielestään ollut se, että soveltuvuustestien tulosten konkretisoiminen ja henkilökohtaistaminen on puuttunut ohjauksesta: Mitä mahdollisuuksia nämä tulokset juuri minulle tässä elämäntilanteessa tarjoavat? Kuinka minä näiden tulosten kanssa jatkan eteenpäin? Soveltuvuus jollekin alalle ei vielä tarkoita sitä, että sinne olisi realistiset mahdollisuudet hakeutua.

 

Joskus suurin tuen tarve liittyy työnhakutaitojen päivittämiseen. Sähköinen työnhaku on tätä päivää ja ellei tarvittavia välineitä tai osaamista siihen ole, jäädään junasta hyvin nopeasti. Eräs nuori työllistyi ensimmäistä kertaa elämässään avoimille työmarkkinoille, kun olimme yhdessä perehtyneet Kuntarekry-palveluun. Iso asia voi olla pienestä kiinni. Joskus tilanne on päinvastainen. Ohjaukseen tuleva asiakas ei välttämättä tarvitse konkreettista apua töihin tai opintoihin hakeutumisessa vaan hän ehkä haluaa hahmotella sitä ”mikä minusta tulee isona”, ja mitä se vaatii. Kun ajatus tästä on kypsynyt, asiakas on täysin kykenevä hakeutumaan tarvittaviin palveluihin tai hakemaan työtä tai opiskelupaikkaa itsenäisesti.

 

”Mahtavaa, että teillä on tällaisia verkostoja”

 

Yksi ihminen voi tarvita monia erilaisia palveluja päästäkseen elämässään eteenpäin. Sen sijaan, että mietitään ”kenelle” tämä ihminen kuuluu, tulisi keskittyä siihen, kuinka voimme yhdessä häntä auttaa. Monet asiakkaamme ovat kiitelleet sitä, kuinka paljon meillä on verkostoa ympärillämme ja millaisen mahdollisuuden se urasuunnitteluun tarjoaa.  Monessa tapauksessa juuri verkostoyhteistyö on ollut se, mikä on vienyt asiakkaan tilannetta eteenpäin. Yhteistyöhankkeilla on ollut erityisen tärkeä rooli, sillä asiakkaita on voitu saattaa toisen hankkeen ohjaukseen sen mukaan, mikä heidän tilanteensa ja palveluntarpeensa on. Monella asiakkaalla on myös erilaisia oppimiseen liittyviä vaikeuksia tai elämänhallintaan tai terveyteen liittyviä seikkoja, jotka vaativat selvittelyä urasuunnittelun ohella.

 

Joskus verkosto on pelastusrengas. Viime syksynä eräs asiakkaani joutui sairastumisen vuoksi keskeyttämään opintonsa määräajaksi. Koska opinto-oikeus oli voimassa, TE-palvelut eivät voineet tarjota hänelle apua keskeytyksen aikana. Toimivan verkoston ansiosta saimme kuitenkin järjestettyä tälle nuorelle toimintakykyä ylläpitävää työtoimintaa, ja nyt hän on päässyt palaamaan opintoihinsa. Näitäkin tarinoita voisi olla enemmän.

 

”Toivottavasti tämmöistä apua saisi jatkossakin.”

 

Mihin kohtaan ohjauksen tarpeen asteikolla sijoittuvat eri syistä työvoiman ulkopuolella olevat ihmiset? Aika korkealle, sanoisin.

 

Uutta virtaa -hankkeessa yhden ison asiakasryhmän muodostavat pitkään lasten kanssa kotona olleet äidit, jotka pohtivat paluuta työelämään. Monen kanssa hoitovapaan jälkeinen elämä täytyy suunnitella alusta alkaen, koska heillä ei ole mitään, mihin palata. Osa haluaa hakea koulutustaan vastaavaa työtä, osa haluaa päivittää osaamistaan, osa haluaa suunnata aivan uusille urille, ja osa haluaa lähteä opiskelemaan ensimmäistä tutkintoaan. On niin helppo kuvitella, että tokihan siellä kotona pilttien nukkuessa on hyvin aikaa tehdä kouluhakuja tai päivittää työnhakutaitoja. Mutta kun perheet ovat erilaisia, lapset ovat erilaisia, ja äidit ovat erilaisia. Työ- ja opiskeluvalmiuksissa sekä itseohjautuvuudessa on suuria eroja ja yllättävän moni on tässä tilanteessa kaivannut ulkopuolista apua. Copypastaan tähän blogin alusta toisen kappaleen viimeisen virkkeen: kun tarvitaan joustavaa, pitkäkestoista ja intensiivistä ohjausta sekä tiivistä yhteydenpitoa, TE-palvelut eivät ole heille ensisijainen vaihtoehto.

 

Kunnissa tehdään tärkeää työtä työttömyyden vähentämiseksi ja työllisyyden edistämiseksi. Ura- ja opinto-ohjaus on erityisesti Laukaassa vakiinnuttanut paikkansa osana tätä työtä, mutta hankerahoituksella jatkuessaan se kohdentuu vain tiettyihin ryhmiin. Kehittämishankkeiden hyvien tulosten tulisi useammin johtaa pysyviin palveluihin hankekunnissa. Eräs työvalmentaja totesi taannoin yhteisessä palaverissa, että Uutta virtaa -hankkeen loppuessa heiltä viedään tärkeä työkalu. Toivon todella, että ura- ja opinto-ohjaus saadaan kuntien työllisyyspalveluiden työkalupakkeihin pysyväksi välineeksi.

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Seuraa meitä
Please reload

Etsi postauksia
  • Facebook Basic Square